Kananlihalla kuumassa suihkussa

Olen Oulussa taas, pakkasta on niin ettei huvita lähteä ulos. Syön hyvin ja rapsutan kissaa, nukun pitkään ja tunnen yhä itseni uniseksi. VR saisi puolestani ryhtyäkin yleislakkoon, koska mulla ei ole mikään kiire pois täältä.

Putkiremonttini räjähti käsiin ja jouduin jättämään kotini. Nyt asun muiden nurkissa ainakin aina vappuun asti. Olo on jotain hätääntyneen, stressaantuneen ja välinpitämättömän väliltä. Omaisuuteni kulkee jälleen mukana tummanruskeassa Fjällräven-repussa, nukun yön siellä, toisen täällä, näytän hirveältä. Hiukseni ovat kamalassa kunnossa, iho täynnä näppyjä, iho kuiva ja hilseilevä, silmänympärykset sysimustat, kurkku karhea ja ääni käheä. Olen kuumeessa oikeastaan kokoajan ja tunnen mädäntyväni sisältäpäin. Työ ei kiinnosta lainkaan ja huvittaa vain siirtyä uusiin ympyröihin. Onneksi olen pidetty seuraeläin täynnä hauskoja juttuja.

Tänään paistoin myöhäisen aamupalan kunniaksi kananmunia. Yhdessä oli kaksi keltuaista.

Kuivaa kyynelees ja ryystä räät, et kuollut vielä tänäänkään

En ole saanut kirjoitettua, huteria alkuja olen kyllä kyhäillyt useampia - kuvastanee yleistä olentoa. Olen kovasti yrittänyt rauhoittua, jäädä kotiin silloinkin kun juhlat ja valot kutsuvat, hörpätä teetä silloin kun tarjolla on viintä, keskittää energiani ja ajatukseni johonkin rakentavaan. Valitettavasti nykyisin uutena, vaihtoehtoisena kiinnostuksenkohteenani on lähinnä sängyllä sykkyrässä makoilu.
En suinkaan tunne oloani surkeaksi, mutta en toisaalta miksikään muuksikaan. Ponnistelen, jotta jaksaisin käydä suihkussa tai syödä edes jotain joskus. Olen hurjaa vauhtia vyörymässä kohti jotain apaattisen ja kyynisen välimaastosta. Kaipaisin nyt kovasti jonkinlaista uutta kiintopistettä tai jotain, mistä innostua. Ehkä pian saankin sellaisen. Mutta en uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olen opetellut olemaan odottamatta mitään. Silloin ei tarvitse kärsiä pettymyksistä ja positiiviset tulokset yllättävät oikeasti. Luojan kiitos tunnen ihania, fiksuja ja hauskoja ihmisiä, jotka palauttavat maanpinnalle silloin, kun olen kiipeämässä kohti yksinäisiä vuoria.

Helsingissä on lunta enemmän kuin vuosikymmeniin, kaunista ja kylmää. Sain lainaan luistimet.