En ole saanut kirjoitettua, huteria alkuja olen kyllä kyhäillyt useampia - kuvastanee yleistä olentoa. Olen kovasti yrittänyt rauhoittua, jäädä kotiin silloinkin kun juhlat ja valot kutsuvat, hörpätä teetä silloin kun tarjolla on viintä, keskittää energiani ja ajatukseni johonkin rakentavaan. Valitettavasti nykyisin uutena, vaihtoehtoisena kiinnostuksenkohteenani on lähinnä sängyllä sykkyrässä makoilu.
En suinkaan tunne oloani surkeaksi, mutta en toisaalta miksikään muuksikaan. Ponnistelen, jotta jaksaisin käydä suihkussa tai syödä edes jotain joskus. Olen hurjaa vauhtia vyörymässä kohti jotain apaattisen ja kyynisen välimaastosta. Kaipaisin nyt kovasti jonkinlaista uutta kiintopistettä tai jotain, mistä innostua. Ehkä pian saankin sellaisen. Mutta en uskalla nuolaista ennen kuin tipahtaa. Olen opetellut olemaan odottamatta mitään. Silloin ei tarvitse kärsiä pettymyksistä ja positiiviset tulokset yllättävät oikeasti. Luojan kiitos tunnen ihania, fiksuja ja hauskoja ihmisiä, jotka palauttavat maanpinnalle silloin, kun olen kiipeämässä kohti yksinäisiä vuoria.
Helsingissä on lunta enemmän kuin vuosikymmeniin, kaunista ja kylmää. Sain lainaan luistimet.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)