Tänään olo on kutkuttava, malttamaton ja levoton. Helsingissä sataa lunta ja steppailin liukasta Mannerheimitietä pitkin rautatieasemalle toveria vastaan. Tänään musiikki kuulostaa niin hyvältä, etten saa tarpeekseni Bellestä ja Sebastianista, Nouvelle Vaguesta, Primal Screamista, Simian Mobile Discon Sleep Deprivationista ja David Bowien Heroesista. Tänään en malta lopettaa laulamista. Tänään en ole syönyt mitään mutta olen juonut kahvia ja kaakaota senkin edestä, tänäänkin olen jatkanut tupakkalakkoani joka toivottavasti pitää siihen asti että paranen, ja tänään on tosiaan alkanut vihdoin tuntua siltä että ehkä olen parantumassa kolmannen antibioottikuurimääräyksen ja kuukauden sairastamisen jälkeen. Tänään istuin Vanhan kuppilassa ja Café Javan yläkerrassa, tänään makasin sängyssä puoli kahteen välillä kylkeä kääntäen kreisien unien välissä. Tänään en taida olla ihan oma itseni, mutta ei se mitään, tällaisia päiviä tarvitaan.
Huomenna suunnittelin humaltuvani oululaisesta livemusiikista ja toivottavasti ihanien ihmisten seurasta. Tralalalaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti